Panimo

22. huhtikuuta 1836 luostarista tuli trappistiluostari. Siitä lähtien munkit ovat voineet juoda aterioidensa särpimeksi alueella suosittua juomaa. Belgian Flanderissa tuo juoma on – olut.

Samana vuonna apotti Martinus Dom aloitti pienen panimon rakentamisen. Ensimmäinen trappistiolut tarjottiin lounaalla 10. joulukuuta 1836.

Useiden vuosien ajan luostari pani olutta vain omiin tarpeisiinsa. Vasta vuodesta 1856 lähtien munkit alkoivat myydä olutta porteillaan silloin tällöin. Kysyntä kasvoi vuosi vuodelta, kunnes panimoa oli laajennettava vuosina 1865 ja 1897.

Vuonna 1921 munkit päättivät antaa oluensa myyntiin olutkauppaan, mikä lisäsi myyntiä entisestään. 1930-luvun alussa otettiin käyttöön uusi panimotila, käymishuone ja työpaja. Osa nykyisen panimon rakennuksista on peräisin tältä ajalta.

Pullotuslaitteisto nykyaikaistettiin vuonna 1956, ja vuonna 1968 luostari hankki oman vedenkäsittelylaitteiston, kauan ennen kuin laki velvoitti. Vuonna 1991 investoitiin tietokoneohjattuun panimotilaan. Uudet tekniikat otetaan ilomielin käyttöön, jos ne parantavat laatua.

Esimerkkeinä pyrkimyksestä parempaan laatuun ovat vuonna 2000 käyttöön otettu uusi pullotuslaitteisto sekä juuri valmistunut kypsytyskellari. Tässä maanalaisessa varastossa olut jälkikäy lähes ihanteellisissa olosuhteissa. Molemmilla investoinneilla haluttiin kiinnittää erityistä huomiota myös työskentelyolosuhteisiin ja ympäristön kunnioittamiseen.

Jo lähes 170 vuoden ajan panimo on käyttänyt ainoastaan puhtaita aineosia: vettä, mallasta, humalaa, sokeria ja hiivaa. Kaiken aikaa luostarissa on tehty 100-prosenttisesti luonnollista olutta näistä aineosista. Jokaisella investoinnilla pyritään parantamaan trappistioluen laatua. Se on ollut ohjenuorana panimon koko historian ajan.